SUNNUNTAIAAMUN ALAKULO

mun hautuumaasaappaat'

räjähtäneet ovat

ja satulani on verinen

painajaisten ratsuväet

perässäni tarpovat

pahaa vertani perien

mä paljain jaloin käyn

hevoseni on enää vain haamu

illan varjona mä näyn

alakulossa sunnuntaiaamun

olin tyhmä ja rakastin

päästin sen revitteleen

mä sille akilleeni näytin

kun annoin avaimeni

mun sydämeen

se sitä teräaseena käytti

mä paljain jaloin käyn

hevoseni on enää vain haamu

illan varjona mä näyn

alakulossa sunnuntaiaamun

vanhan joen juurella

mis´ vanha kirkko nukkui

kellot soineet ei, käet tapulissa kukkui

vanha silta tuleen syttyi

jokeen romahti ja hukkui

neonvarjoissa holvien

narri nauruun hajosi

sakan lailla lasin pohjaan väki vajosi

kun mutainen vesi peitti silmistäni kajosi

mä paljain jaloin käyn

hevoseni on enää vain haamu

illan varjona mä näyn

alakulossa sunnuntaiaamun

mut joka ainoa aamu

kun nostaa jaksan pääni

siellä minne jalkani jaksoi sen kantaa

mä kiroan ja kiitän mun tekijääni

kun se jälleen jaksoi yhden

alakuloaamun lisää antaa

ja joka ainoa aamunkoi

kun nostaa jaksan kipeän pääni

et´ alakuloni taas soi

mä kiroan ja kiitän mun tekijääni

mä paljain jaloin käyn

kitaraani kuin rock and roll haamu

kunnes varjona taas näyn

alakuloissa sunnuntaiaamun

Artisti: Ruotomieli

Album: Neonvarjot